"Mä en enää kestä tätä!" kirosin kyynelten seasta.
Itkin, paruin ja huusin. Huusin, että mä en enää odota. Samaan aikaan tajuan kuitenkin, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Tai vaikka olisi (esim. ottaa lopputili, myydä kaikki ja lähteä Ugandaan), en sitä tee. Pikku Raparperi potkii mahassa ja muistuttaa, ettei nyt kannata seota ja tehdä harkitsemattomia asioita. Eikä voi itkeä niin paljon, että keho joutuu pian käyttämään varmaan lapsivedetkin kyyneliin.
Tänään toivoin kuulevani hyviä uutisia. Oikeudenkäynti numero kolme, missä M.:n oltava paikalla (ei syytettynä tiedoksi kaikille, vaan perheen edustajana). Kun otin uutisia vastaan, pää alkoi surista ja sydän jyski niin paljon, etten saanut informaatiosta irti juurikaan muuta kuin, että seuraavan kerran pitää olla tuomarin edessä 12. marraskuuta. Marraskuu, päähäni jäi pyörimään vain sana marraskuu. Nythän on lokakuu, onko edes? Päivät menettää pikkuhiljaa merkitystään, se vain kuluu ja on kulumatta yhtä aikaa.
Ostin tänään varallisuuteeni nähden ylikalliit coretex-kengät. Kun talsin niillä marraskuun loskissa, pysyy ainakin sukat kuivina. Olkoon se tämän päivän pilkahdus iloa.
Lohduttomaan ikävään ei auta oikein mitkään sanat ja kun tilanne jatkuu aina vaan niin menee jotenkin lukkoon eikä osaa sanoa sitäkään vähää... Paitsi nyt tietenkin että ei tämmöistä tilannetta sinulle soisi. Pidät nyt vaan tiukasti kiinni siitä ajatuksesta että teillä on loppuelämä aikaa olla yhdessä ja siinä kaikkeudessa tämä odottaminen on vain murunen. Tartu kiinni ajatukseen ja pidä tiukasti kiinni. -Mirkku
VastaaPoistaKiitos!
PoistaYritän.
<3
Voimia. <3
VastaaPoistaKatotaan saadaanko huomen pidettyä meidän kohta jo perinteeksi muodostunut romanttinen lauantai-ilta.
-M
Jos ei romanttinen, niin ainakin jonkinmoinen. Onneksi kuitenkin kanssasi. :)
PoistaKiitos.
VastaaPoistaKuka ihmeen "velmu" on keksinyt, että torstai on toivoa täynnä? Olisi saanut tilastoida myös kuin moni toive toteutuu. Lapsena minulle usein sanottiin ettei pojat itke. Yritin kovasti pidätellä itkua, omasta mielestä onnistuin siinä aika hyvin. Jos vaan voisin, antaisin talteen jääneet kyyneleet sinulle. Kyyneleet harvoin tuo iloa tai positiivistä energia, ne on vain koettava, kun tunne valtaa mielen. Luulen ymmärtäväni sinun tunnekuohua etenkin siinä mielessä, kuinka kauniisti puhut Afrikasta. Ajatuksesi karkailee moneen paikkaan ja hyvin usein ne on Afrikassa. Jotta sinä surulta ja kyyneleiltä välttyisit, sinun pitää tehdä rohkeita päätösiä. Ihminen ei voi elää toisen kautta muuten kärsii oma ainutkertaisuu. Tulen olemaan aina sinun tukenasi! paitsi pääsiäiskarkeista.
Nyt tarvittaisiin sitä sisäistä rauhaa.
Voi sinua, sait teksteillä kyynelvirrat taas aukeamaan. Viisaita sanoja, pidän ne kaikki mukanani. Kiitos. Ja halaus. <3
PoistaHalaus <3
VastaaPoistaKiitos <3.
PoistaTsemppiä!! Muista, että pikku Raparperi on toivo hyvästä tulevasta.
VastaaPoistaKiitos PIkkulinnulle!
PoistaRaparperi antaa paljon iloa, toivoa ja voimia.
<3
<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 ja suurensuuri jättiläisrutistus.
VastaaPoistaKiitos. Tarpeeseen tuli. Ja rutistus takaisin.
PoistaPilvien takana on aina valoa, joskus odotus tuntuu vaan ikuisuudelta. Mutta aina se sieltä tulee ja joka kerta se on yhtä suurta iloa ja onnea 💑
VastaaPoistaIlo ja onni tulee taas pian luoksemme. Aivan varmasti.
Poista:)
Paljon tsemppiä odotukseen! Odottaminen ilman tietoa siitä milloin se loppuu ja eritoten turhautuminen kaiken maailman byrokratian takia on kyllä raskasta. Tuttuja tunteita ja kokemuksia itsellekin. Toivottavasti raskautesi sujuu hyvin ja saat siitä iloa (vaikka suurta myötätuntoa tunnenkin, kun tiedän sen surun kun sitä ei voi konkreettisesti jakaa toisen kanssa). Onneksi vielä on monia tärkeitä ja merkittäviä hetkiä edessäpäin jaettavaksi!
VastaaPoistaKiitos Noora!
PoistaMuistelinkin, että tarinoissamme on monia samanlaisia käänteitä. Tuntuu lohduttavalta, että jollakin toisella samanmoiset mutkat ajan kanssa suoristuneet.
Raskaus on onneksemme sujunut mainiosti. Olen voinut hyvin ja kaikki mennyt mallikkaasti. :) Yhteisiä hetkiä odotamme kovasti molemmat.
Voi hitsi, voi hitsin hitsin hitsi :(
VastaaPoistaEi ne lausahdukset ja fraasit taida kauheasti auttaa, mutta kuitenkin: onneksi on se raparperi, se on kuin henkinen side, joka on vahvempi kuin puhelinlinjat ja Skype-yhteydet.
Onneksi, onneksi on se oleskelulupa jo!
Ja jatkaisin vielä, että HITSI.
PoistaLaudahdukset ja fraasit auttaa oikeinkin paljon. Jo se, että on tukijoita lähellä ja kaukaa, auttaa ja ilahduttaa kovin. Kiitos siis.
Raparperille, nykyajan teknologialle ja oleskeluluvalle isoakin isompi kiitos olemassaolostaan.
Itseäni lohduttaa vähän jo pelkkä tieto siitä, että jonakin päivänä se odotus loppuu, (vaikka sitä päivää ei vielä tiedäkään). Ja sitten on taas aika riemullista, nähdä ja olla yhdessä.
VastaaPoistaItse odotin kerran kahdeksan kuukautta. Mutta loppui sekin aikanaan.
Halaus ja aurinkoa täältä!
Kiitos Afrikan auringosta ja kommentista ja rohkaisusta. Kaikki ne ilahdutti. :)
PoistaThere`s always gonna be another mountain,
VastaaPoistaI`m always gonna wanna make it move..
Sometimes might knock me down
but no; I´m not breaking..
But these are the moments that Im gonna remember .....
Just gotta keep going
And I got to be strong :Just keep pushing on :-)
Eiks niin ??
T
Todellakin.
PoistaIso kiitos ja halaus sinne!