torstai 11. syyskuuta 2014

Fillarit kumossa

Eilen alkoi lastenvaatteiden ompelu-kurssi, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Lompsin kurssille joka toinen keskiviikko. Luulin, että tekisi tosi tiukkaa olla 4 tuntia (todellisuudessa 3h15min) erossa lapsesta ja aika kuluisi hitaasti. Perille päästyä hurahdin ompelun maailmaan kuin kuuma veitsi voihin. Piirsin kaavoja, leikkasin kankaita, sommittelin ja suunnittelin. Tekemisen flow saavutettu.

Yhdet byysat tuli valmiina kotiin. 

Jos nyt viikko ei alkanut niin täydellisen tähtikuvioiden saattelemana, niin emme voi olettaa, että housuissa kaikki on kohdillaan. Pyörät on mukkelis-makkelis ja vyötärön resori vinossa. Housut on silti kasassa, niitä voi käyttää ja sain ne ihan itse aikaiseksi. Hyvä minä! 

Lisäksi mieheni lohdutti: Any mistake can be art!




16 kommenttia:

  1. Kikkapyöräpöksyt :-)
    Hyvät ne on ; lämmittää lasta ja rakkaudella tehty ..

    Tätskä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka-kolmonen, jaat ilmaan ja kas, pyörät on oikeinpäin :D.
      Ne on ihan tarpeeksi hyvät. Seuraavat vielä paremmat.

      Poista
  2. No mut nehän on hienot noin päin! Ja pääsee neiti itse ihailemaan pyöriä oikeinpäin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mäkin tykkään, täytyy myöntää. Ja röyhistelen itselleni, että osasin tehdä jotain mitä voi käyttää. :)
      Jalat ilmaan ja pyörät on oikeinpäin. :D

      Poista
  3. No ihan ihanat! Miekin haluan kurssille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa oli mielessä kun tuolla surruttelin. Jos oisit samassa kaupungissa, me niin surruteltais yhdessä!!

      Poista
  4. Takaperin pyöräilyä, mutta sehän sopii teille oikein hyvin. Kiva, että saat taas itsetehtyjä vaatteita, niitä ei löydy muiden päältä. Hyvä sinä💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo todella. Oikeinpäin olisi aivan liian tylsää ;).
      Lisää tulossa, tänään kävin ostamassa kankaita. :)

      Poista
  5. Mä muistan jonku kerran varmaan kun Watson oli just jotain tuon ikäinen. Menin vyöhyketerapiaan kaverilleni. Kun tulin takaisin, lapsenvahtina ollut äitini kysyi: "No oliko ikävä Watsonia?" mihin minä: "...no itseasiassa EI." :D Jossain vaiheessa on tosi vapauttavaa kokea taas se, että on ihanaa olla joskus rauhassakin. Sit vähän myöhemmin aloin tuntea siitä syyllisyyttä, mutta ei nyt mennä siihen, koska opettelen siitä nyt pois. Sanon itselleni päivittäin, että olen hyvä äiti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kamppailen enemmän eroahdistusta kuin syyllisyyttä. Tiedän ja ajattelen, että on täysin ok olla lapsesta erossa, mulla vaan ei herää niin vahvasti (vielä) sitä tunnetta, että haluan olla erossa. Osiltaan siihen vaikuttaneet neidin itkuisuus, ei raaski jättää toisille itkemään. Nyt kun on helpompaa ja iskäkin paikalla, on ollut ihan kiva jättää pieniä hetkiä kerrallaan.

      Ja kuule, sä et ole hyvä, ku sä oon ihana ja paras ja täydellinen just Watsonille!!!

      Poista
  6. Hyväthän ne on, eikä lapsi varmastikaan vielä osaisi edes arvostaa oikeinpäin kulkevia pyöriä ;)
    Ja lisättäköön vielä, että kankaankohdistus housujen haarasaumassa ei ole mikään pala kakkua. Kappaleet on kinkkisen mallisia raitakuvioisille kankaille.
    Kuten sanon aina ompelimossa, "riittävän hyvä on riittävän hyvä".
    Iloa ompeluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun putiikin pitäjä antaa noinkin ilahduttavaa kommenttia, alkoi sakset laulaa kotona vinhaa vauhtia jo uusia byysia mielessä pitäen.
      ... kohdistus ... köh, köh, öö. Vahinko!

      Ja nimenomaan. Oikein sanottu.
      Olet mun idoli.
      Kiitos.

      Poista
  7. Hei!
    Tulin pitkästä aikaa tänne blogiisi ja luin kaikki postaukset koko kesältä. Elokuun lopussa Raparperin vatsaongelmien takia olitte menossa lääkäriin, mutta tuliko mitään selvää? Viime postauksessa kerroit afrikkalaisista asioista. Puhuuko miehesi lugandaa lapselle? Nuo housut on hauskat juuri siksi että pyörät on juuri noin!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kuulee sinustakin pitkästä aikaa :).
      Raparperin tutkimukset on kesken erikoissairaanhoidon puolella. Ensi viikolla lääkärissä kuullaan lisää.
      Mutta ruoka-aineallergioita: maito-soija-kotimainenvilja nyt ainakin noin alkuunsa epäilyissä.

      M. puhuu lugandaa kyllä. Minä puhun suomea ja keskenään me puhutaan englantia. Välillä koko perhe puhuu mitä sattuu ja kaikkia kieliä yhtäaikaa, josta moni kielitieteilijä nostaisi syyttävän sormen pystyyn ;).

      Pyörät ovat olleet jalassa ja neiti vaikuttanut aivan tyytyväiseltä. :)

      Poista
  8. Loistavat sanat M:ltä. :) Tää postaus sais hymyilemään, hienot pöksyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kommentti sai mut hymyilemään :).
      Kiitos.
      Ja juu, kyllä se M. osaa sanansa toisinaan osuvasti valita ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)