Elämäni aakkoset toinen osa

Aakkosten kakkososa tulee tässä. Kerkiän vielä ennenkuin vuosi vaihtuu. 

O

Olen onnellinen, että odottaminen on oikeasti ohi. Tosi monta oolla alkavaa sanaa. Nyt viittaan siihen, kun odotettiin eri mantereille toistemme kohtaamista M.:n kanssa. Se oli ankeaa, toisaalta opettavaista aikaa. 

P

Puhdas pyykki. Jos olisi sen verta iso koti, ettei niitä tarvitsisi aina pistää roikottamaan telineeseen makuuhuoneeseen, en valittaisi lainkaan. Puhdas pyykki on kiva asia. Harmittaa kuitenkin, jos porkkana onkin jäänyt paitaan tai uusien sukkahousujen valkoiset raidat värjääntyvät, etenkin jos ne on vähän kalliimmaat lahjasukkahousut. Sekin harmittaa, jos kutistaa ystävältä saadun villamekon nukenvaatteeksi. 

Q

Quentin Tarantino on tehnyt nerokkaita elokuvia. Samalla kun nautin elokuvan musiikista ja näkymistä, mietin ettei tällaisesta vain voi pitää. Kaksiteräinen miekka.

R

Rohkeus on vienyt minut elämässäni eteenpäin juuri sinne, minne on pitänytkin mennä. 

S

Suru ei ole huono asia. Saa olla surullinen. Kuvissa ei ole aina pakko hymyillä, aina ei hymyilytä. 

T

Turhuuden turhuus. Olen opettanut, ja opetan edelleen, itseäni näkemään mikä on turhaa ja mikä vähemmän turhaa. Sekä käytöksessäni että materiassa. Materian suhteen tuntuu olevan huomattavasti helpompi nähdä turhuus kuin itsessä. 

U

Ullanlinna. Rehellisesti sanottuna en ole edes ihan varma missä se on. Tai siis kyllä mä uskallan ilman googlea sen verran sanoa, että Helsingissä se on. (Myönnän, että googletin tarkempaa sijaintia. Tiesitkö sinä, että Ulla tulee kuningatar Ulriika Eleonooran mukaan). 

V

Sanon usein vautsi vau. Vautsi vautsi vau vau vau! 

W

Olen joskus itsekseni (ja nyt siis ääneen) miettinyt, miksi v-kirjain vaihdetaan W-kirjaimeksi joskus joidenkin ihmisten halusta. Waikka nyt Wille. Miksi niin halutaan?

X

= pusu. xoxo.

Y

Kysyin mieheltäni mikä suomenkielinen sana alkaa y:lla. Yö ja ylioppilaspäivä. Aika hyvät hän antoi. Yöt, ihanat kesäyöt. Tai heinäsirkkojen siritys Ugandassa. Hyvää yötä.

Ylioppilaspäivä, tuo portti mahtavaan nuoruuden huumaan ja aikuisuuteen (ja pah), hieno päivä tuo kuitenkin oli. 

Z

Zorron miekka oli todella terävä. 

Å

Ruotsalainen oo. Omppomppoo. Mielestäni vähän turha kirjain. Näin äidinkieleni tiimoilla. Åååååålalalaaa? 

Ä

Äiti. Olen äiti. Rupesi huippaamaan, kun ajattelinkin. Huimaa, hienolla tavalla. 

Ö

Överisti liikaa. Joskus on kiva käyttää yli äyräiden sanoja, naurua, suklaata, kahvia, telkkaa, saunomista, keittiöanalysointeja, huulikiiltoa, puhelinta tai tunteitaan. 

Elämäni aakkoset osa 1

Herään moniin asioihin auttamatta myöhässä enkä täten kuulu niihin, jotka ovat eturivissä uusien asioiden äärellä. Blogeissa on ollut kauan sitten 'elämäni aakkosia'. Jostain syystä kaikenmoiset kirjaimet ovat alkaneet pyöriä päässä nyt, liekö ideaköyhyyttä mistä kirjoittaa vai vain hauskuutan itseäni. Päätin tehdä kaksiosaisen aakkostuspostauksen käyttäen melko vähän harkintaa ja aika paljon sitä, mikä ensimmäisenä mieleen tulee. 

Näin siis se kissa kävelee, ABC, tikapuita pitkin taivaaseen. 

A

Afrikka. Se muutti kaiken. 

B

Banaanit on aivan jotain muuta Ugandassa, mutta ostamme niitä kyllä täälläkin, reiluina. 

C

Celsiusasteen saivat aivan uuden ulottuvuuden, kun M:n ensimmäisenä talvena menimme sinne miinuslukemille. Edelleen on hauska kuunnella kuinka hän toistelee puhelimessa kotimaahansa MINUS, MINUS 15. 

D

Ystävämme D. Prahassa on maailman hauskin mies. Joka kerta, kun puhumme hänestä, meitä hymyilyttää. On ihanaa, että maailmassa on sellaisia ihmisiä, jotka saavat välittömästi hymyilemään (eikä he edes tajua sitä). 

E

Elämä. Hienoin lahja, jonka olemme saaneet. 

F

Ensimmäisenä tuli mieleen facebook ja sitten englanninkielinen kirosana. Facebook vie liikaa aikaani, mutta on äärimmäisen mahtava keino pitää yhteyttä moniin minulle tärkeisiin, jotka ovat fyysisesti paljon tai vähän kaukana. 

G

Gramma. Niistä irtosi huolta pirpanan ensitaipaleella, kun toivottiin lukujen kasvavan. Minulla kesti melkoinen tovi, ennenkuin tajusin että gramma on sama kuin gramma, siis isoäiti. Voin myös paljastaa, että minun oli pakko tarkistaa googlelta, että onhan se siis varmasti niin. 

H

Hieno päivä. Ihan tavallinen arkipäivä, mutta sellainen, jossa ei ole kipuitkuja ja lopen uupuneita vanhempia. Sellainen on jo aika tosi hieno, onneksi saamme niitä nykyisin usein. 

I

Ilo pienistä asioista ja suuristakin. Liioitellakin saa, pienestä ilosta saa tehdä suuren, tavallaan jopa kannattaa. Ilo antaa voimaa, se tarttuu ja saa sydämen rallattelemaan. 

J

Jaksaminen vaatii energiaa. Omat varastot ovat alkaneet täyttyä kuin taikasauvasta, kun yöt ovat alkaneet olla suotuisempia. Päivät maistuvat makoisimmilta ja hymyä on helpompi levitellä.  

K

Kalenteri. Minusta on kiva tehdä merkintöjä seinäkalenteriin. Seinäkalenterin valinta uutta vuotta varten on tärkeää. Siinä pitää olla tarpeeksi tilaa kirjoittaa asioita. Kuvien pitää ilostuttaa silmää. Merkkipäivät ja nimipäivät tulee olla merkitty. Omien merkintöjen on hyvä olla erivärisillä väreillä edes joskus, koska se saa esimerkiksi pesutuvan varauksen näyttämään houkuttelevammalta. En meinaa malttaa, että pääsen siirtymään ensi vuoden kalenteriin, joka odottaa jo naulassaan tulevaa. 

L

Laulaminen on merkki, että kaikki on hyvin, sanoi kerran isäni ja oikeassa taisi olla. Kun kesken arkipuuhien alkaa hyvästi laulattaa, ei ole pöllömpi hetki. 

M

Mies on välillä vähän käsittämätön. Käsittämättömyydestä huolimatta olen erittäin onnellinen, että minulle passeli löytyi elelemään eloa yhdessä. 

N

Nitinä ja natina on ÄRSYTTÄVÄÄ. Ärsyttävintä on tajuta, että on itse ärsyttävä, muttei pysty yht'äkkisestä olla olemattakaan ja se ärsyttää itseään vielä enemmän, kun tajuaa olevansa ärsyttävä. Parvekkeen oven nitinä loppui, kun pistettiin hieman ruokaöljyä, aika usein omakin natina loppuu, kun saa vähän murkinaa tai öljyttyä aivoja. 

Vuoden 2014 kanssamme kulki Muumit.

2015 vuoden kalenteriksi löytyi ihana PolkaJamin kalenteri.

Osa II tulossa pian. 

Lisää manteleita

Tänään loikoilin pyjamanhousuissa noin kello puolipäivä. Toinen käteni matkasi pussiin, jossa ystäväni tekemiä kanelimanteleita houkutteli jatkamaan oloilua vielä hyvän tovin ja toinen käänsi kirjan sivuja. Samalla hetkellä lähetin viestin, jossa kyselin lainaamani kirjan perään. Kyseisen kirjan sain vuosi sitten joululahjaksi, muttei ole tullut sitä hetkeä, juuri tätä hetkeä, kun voi vaan olla ja lueskella. Suuren suurta iloa näissä hetkissä ja tunnelmissa. 

Joulu oli juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan. Oli kerrassaan valloittavaa seurata pirpanan ensimmäistä joulua kera rakkaiden ihmisten. Tunnelmaa ja tuoksua. Iloa ja valoa. 

Vielä hetken näissä ihanissa tyyneyden tunnelmissa, kunnes voimme siirtyä uuteen vuoteen. 

Jouluinen tervehdys

Pieni tahtotyttö, suloinen Raparperi viettää ensimmäistä Jouluaan ja antoi vanhemmilleen jo parhaan ennakkolahjan: yöunet ja ensiaskeleet. Näissä tunnelmissa on mahtava lähteä ratsastamaan Joulun viettoon.

Toivon kaikille teille ihanaa, suloista, rauhallista ja ilon täytteistä Joulua!

Tuleva vuosi olkoon täynnä sydämen sykkyrälle saavia asioita, hymyisiä hetkiä ja ilonpilkahduksia. 

Hyvää tahtoa lahjaksi

Muistan kuinka lapsena vein isäni kanssa joulupata-keräykseen joko rahaa tai tavaroita, joskus molempia. Liekö joulutunelman luonut se, että oltiin isän kanssa kahden liikenteessä vai se, että saa auttaa jotakuta. 

Monenmoiset avustusmahdollisuudet ja toisenlaiset lahjat ovat lisääntyneet vuosien saatossa, mutta perinne säilyy. Joka vuosi olen kantanut pienen korteni kekoon ostamalla toisenlaisia lahjoja, osallistumalla Joulupuu-keräykseen tai lahjoittamalla joulukeräyksiin. 

Tänä vuonna jatkoimme jouluilon jakamisen perinnettä omalla perheellämme. Jouluapua-ryhmä tuntui mukavalta tavalta auttaa toista perhettä luomaan joulua. Olen saanut useammalta taholta kysymyksiä, miltä toiminta tuntui. Kerronpa lyhyesti. 

Valitsin Jouluapua kartalta perheen, joka asuu lähellä, jotta voimme viedä avustuksen itse, en halunnut postittaa. Kun perhe oli valittu, pistin äidille viestiä, että voimme viedä ruoka-apua. Sitten sovittiin päivä. Pitkin viikkoja kehittelin kassia (todellisuudessa kolme kassia) mielessäni. Pohdin mistä voisi ilahtua, mikä auttaa vähävaraista perhettä. Otin ystävääni yhteyttä, joka on leipomossa töissä. Hän osallistui ilolla ja saatiin kassillinen leipää perheelle (varmistin äidiltä, että pakkanen löytyy). Matkalla perheen luokse käytiin vielä kaupassa ostamassa tuoreita ruokatarvikkeita kassiin. Osoite navigaattoriin ja hurruttelemaan perille. Jotenkin vatsan pohjassa tuntui pieni ilonjännitys. 

Perillä vaihdoimme lahjat, M. alkoi riisua takkia jäädäkseen vierailulle. Minäpä siihen hätäpäissäni, kun en tienyt miten toimia "ei me tänne kylään jäädä". Joulun toivotuksen vaihdettiin ja lämpimät kiitokset saatiin, sitten lähdettiin kotiin. 

Kotimatkalla M. sanoi, että olipa outoa kun vain jätettiin tavarat, eikä jääty yhtään juttelemaan. Tässäkö tämä nyt oli. 

Seuraavana päivänä laitoin äidille viestin, että minua jäi harmittamaan kun sanoin ettei kylään jäädä, mutten tienyt miten toimia. Äiti vastasi, että teki itse hassusti kun ei pyytänyt jäämään, lapsetkin kun pitävät kyläilijöistä, joita heillä harvoin käy. 

Sovittiin, että leivon ja mennään kahville. Nyt hymyilyttää! Ei se tässä ollut. Me nähdään vielä. 

Kaksi pupumekkoa

Syksyn lastenvaateompelukurssilla sain aikaiseksi kaksi mekkoa, jotka eivät ole vielä täällä loikkineet. Vihdoin pääsi nepparitkin paikoilleen, kun sunnuntaina sain lainaan hieman erilaisen nepparinlaittajalaitteen (termit taas hallussa). Lisäksi tuntuu, etten meinaa löytää inspiraatiota saati aikaa kuvaamiseen, enkä varsinkaan alkaa pukemaan lasta blogia varten. Siksipä kuvat nyt ihan perinteisesti sängyn päältä, pahoittelen. 

Oranssin liivimekon tein, kun "halusin vain jotain äkkiä valmiiksi". Pienen pupun aplikoin helmaan vähän ilmettä tuomaan. Rusetin tein korvaan siksi, että pirpana rakastaa kaikkia naruja, nyt on ihan oma mitä nykiä. Pitsi tosin meni heti ensikäytössä hieman rumaksi, tukusampi nauha olisi toiminut paremmin. 

Toinen pupumekko valmistui Murun neuloksesta. Sain ompelulahjaksi neulosta äidiltäni, niin tai siis tavallaan lapsi sai. Kävi niin, että tykästyin neulokseen siinä määrin, etten raaskinut tehdä siitä alkuun mitään, koska pelkäsin pilaavani sen. Jokaiselle ompelukerralle kannoin sen mukanani ja levittelin pöydällä, mutta vasta viimeisellä kerralla sain siitä jotakin aikaiseksi. Kas jänöjussit ihmeissään. 

Lakit

Sunnuntaina syntyi myös kaksi lakkia, tonttulakkia. Toinen niistä päätyy pakettiin, kun taas toinen yrittää olla käytössä jo nyt. Kiiltävä, jouluinen, kilisevä kulkunen on vain niin houkutteleva, että se päätyy toistuvasti suuhun, eikä lakki pysy hetkeäkään päässä. Ei hetkeäkään. 

Viirit

Aloitimme kokoontua kotiseutumme ompeluintoisten harrastelijoiden kanssa kerran kuukaudessa ompelemaan yhdessä. Tänään oli ensimmäinen kerta, olipas vaan mukavaa. Vihdoin sain tehtyä sen, minkä moni muu on tehnyt jo tuhat aikaa sitten: viirit. Taidan kääriä ne paperiin ja pistää kuusen alle Raparperille. Yksivuotisjuhlilla aion ripustaa nämä kakkujen ylle. 

Imetys

Minun ja pirpanan yhteiselle maitotaipaleelle on mahtunut monenmoista. En lähde kertomaan koko imetystarinaamme (se tuskin ketään edes kiinnostaa), mutta sen voin kertoa, että ihan ongelmaton taipaleemme ei ole ollut. Raskaana ollessa en pelännyt synnytystä, pelkäsin että imetys ei onnistu. Vauvalehdissä on paljon tarinoita "miten imetys ei onnistunutkaan" ja korvikemarkkinat ovat valtavat. Neuvolantädille kuitenkin sanoin, että olen päättänyt, että imetys onnistuu. Nyt kun katson taaksepäin, huokaisen syvään, monta kuoppaa on hypitty yli. Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut ohjeita ja tietoa selvitä imetyshaasteista ja ollut onnekas, että imetystaipaleemme on jatkunut näin pitkään.

Minut yllätti täysin, miten paljon totaalisen väärää tietoa ihmisillä vielä imetyksestä on ja erityisen järkyttynyt olin siitä, että myös neuvolasta tai erikoissairaanhoidosta voi saada harhaanjohtavaa tietoa. Haluan antaa suuren jättiläiskokoisen kiitoksen miehelleni, joka on alusta asti kannustanut minua kaikin tavoin imetykseen. Lisäksi imetysmyönteinen ystäväpiirini on sekä tukenut että antanut paljon käytännön vinkkejä ja ohjeita pulmatilanteissa. Erään ystäväni vinkki hakea tietoa Imetyksen tuki ry:n sivuilta on ollut kultaakin kalliimpi. Suosittelen kaikille imetykseen tukea ja tietoa kaipaaville (tai heidän läheisilleen), joko Maitolaituria tai facebookin Imetyksen tuki ry:n ryhmää. Sieltä saa vastauksen kutakuinkin kaikkeen imetykseen liittyen. Paljon tietoa löydät myös täältä. Muutaman asian haluan imetyksestä nostaa esille (kaikki faktatieto poimittu Imetyksen tuki ry:n sivuilta), koska ilman näitä tietoja olisin itse ollut aivan hukassa. Korostan vielä, että ymmärrän äärimmäisen hyvin, mikäli kokonaistilanne on saanut äidit valitsemaan imetyksestä luopumisen ja muistutan, että imetys ei tee kenestäkään hyvää äitiä. Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska koen imetyksen niin hienona asiana ja soisin sen ilon kaikille

Lähestulkoon kaikkien naisten on mahdollista imettää, vain muutamalla prosentilla kaikista naisista on se tilanne, että mm. rintarauhaskudoksen vähyydestä ja kypsymättömyydestä johtuen rinnat eivät muodosta maitoa. Kuitenkin lähes kaikilla naisilla on fysiologisesti mahdollista rintojen muodostaa maitoa, vaikka täysimetys ei ehkä onnistuisikaan.

Maito ei lopu. Maitoa tulee kun sitä tilataan, jos sitä ei tilata, sitä ei tule. Tilaajana on imevä lapsi. Mitä enemmän lapsi imee, sitä enemmän on tilausta. Lääkärin suusta kuulin tuossa taannoin legendaarisen "kohtahan sinun maito loppuu" -lauseen. Maidon tuotantotehdas ei mystisesti yht'äkkiä kuukausien imetyksen jälkeen lopeta toimintaansa. Maidon herumista voi tehostaa monin eri keinoin. Itse join imetyksen alussa Imetysteetä, rauhoitin imetystilanteet, olimme paljon ihokontaktissa ja noin ylipäätänsä käytin imetykseen paljon aikaa. 

Nykytiedon valossa vauvoille kehotetaan antamaan rintaa silloin, kun hän sitä kaipaa. Entisajan suosituksen imetyksen rytmittämisestä ovat auttamatta vanhanaikaisia ja lapsentahtisuus  on lapsen kannalta parasta. Oman lapsen kohdalla tiedän, että hän kaipasi usein rintaa myös lohdukseen, vaan kukapa ei sitä haluaisi antaa kipuilevalle, itkevälle lapselleen. 

Imetysdietti ei ole raskasta eikä tuskaista. Minä olen tehnyt tietoisen valinnan, että haluan imettää vielä lastani, mutta se vaati ruokavalioni muokkausta. Lapsen oireiden huomattavan suuri väheneminen/ loppuminen on paras palkinto, mitä imetysdietti voi tuottaa. Se, että saan vielä imettää, koska löysimme ne aineet, jotka hänelle ei sovi, on antanut minulle lisäkuukausia nauttia imetyksestä ja suoda se ilo lapselleni. Muistutan myös, että ruokavalio on minulle väliaikainen, elämän mittaisella matkalla erittäin lyhytaikainen. Uskokaa tai älkää, myös viljaton-soijaton-maidoton (hitsi lupasin etten käytä tuota termiä enää) voi herkutella ja syödä hyvin. 

Kiinteät ruuat eivät vaikuttaneet kasvukäyriin meidän kohdalla millään tavalla. Neitomme käyrät ovat aaltoilleet siellä miinuskäyrillä koko hänen elämänsä ja monen ajatuksissa varmasti oli, että kiinteät saavat painon nousuun. Neiti aloitti kiinteät 4kk:n iässä, mutta käyrät sen kun miinusta vilkkuivat (ja vilkkuvat edelleen). Alkutaipaleella sanoi neuvolanlääkäri, että lapsi nälkäänsä itkee, antakaa korviketta (kerta kokeiltiin, ei kokeiltu toiste). Viime viikolla sanoivat, että hyvin kasvaa omalla käyrällään ja allergiaahan tuo on. Sanoivat myös, että hyvä kun imetät, jos vain jaksat, se on parasta lapsellesi (pakko myöntää, että tuo tuntui hyvältä kuulla). Onneksi on äidinvaistot ja itsepäinen luonne. Muistutettakoon, että lapsen tärkein ravinnon lähde ensimmäisen vuoden aikana on maito, WHO:n suosituksen mukaan imetystä olisi suositeltava jatkaa 2-vuotiaaksi asti. 

Miksi imetyksestä kirjoitan, miksi sitä liputan? Imetys on kaikista haasteita huolimatta minusta ihanaa (yritin keksiä pitkään parempaa sanaa tähän, mutten keksinyt). Kuten moneen kertaan tullut esille, on meidän suloisuus ollut suuritarpeinen vauva. Yöunet ovat vasta viimeisen kuukauden aikana alkaneet olla jokseenkin inhimillisiä (hän nukahtaa melko kivasti, herää noin 3-7 kertaa yössä vaatien pari silitystä ja tutin suuhun). Ensimmäiset kuukaudet hän itki kutakuinkin kokoajan hereillä ollessaan ellei hänelle tarjottu lohtua, kantamista, reputtelua, tissiä. Niin, sitä tissiä. Olen saanut suurta iloa ja onnistumisen kokemusta siitä, että on ollut imetys tässä kokoajan helpottamassa, tuomassa ravintoa, lohtua, turvaa ja rauhaa lapselleni. En myöskään tiedä miten olisin fyysisesti jaksanut ilman imetyshormoneja, jotka pitivät jotenkin pystyssä. Imetys on tuntunut minusta luonnolliselta ja oikealta. 

En voi tarpeeksi kiittää ja kumartaa kaikki minua auttaneita ja neuvoneita. Äidit ovat usein kovin herkkiä kuulemaan krittiikkiä tai vihjailuja. Kenenkään äidin ei pitäisi kuulla kummasteluja "riittääköhän maitosi", "tuleeko sieltä varmasti maitoa", "taasko sä imetät", "koska sä lopetat ton". Ikävät kommentit eivät edistä lapsen ja äidin hyvinvointia eikä imetyksen sujumista. Tiedän tarinoita, joissa imetys ei ole onnistunut lainkaan, koska toivottua tukea/ apua ei ole ollut tarjolla. Toivonkin, että jokainen tämän lukenut osaa kannustaa sitä lähipiirin äitiä, joka tuskailee imetyksen kanssa tai muistaa itse imetyksen pulmien keskellä mennä oikeisiin paikkoihin hakemaan neuvoja. Hankalistakin imetyspulmista voi päästä eteenpäin ja saada vielä monia ihania imetyshetkiä pienoisen kanssa, jos niin toivoo. 

Tähän voit kuvitella jonkun suloisen myönteisiä 

ajatuksia herättävän kuvan. 

Arvonnan voittaja

Tällä kertaa virallinen valvoja oli saapunut Turusta asti, arvan nosti jälleen perheen pienin. Ensin oli lappuja tukku kädessä, mutta käteen jäi yksi lappu, jossa luki: 

Hiisukas onnea! Laitoin sinulle sähköpostia, kurkkaa sinne!

Annoitte kommenteissanne mahtavia ideoita eettisiin lahjoihin. Mikäli joku vielä ideoita vailla, täällä niitä löytyy lisää: http://www.kepa.fi/osallistu/eettiset-joululahjat

Jouluinen arvonta

Lupasin käsityöarvonnan ennen joulua ja sanojeni mittainen haluan olla. Rehellisyyden nimissä olin lähinnä innoissani, että on jokin syy taas näpertää. Käsillä tehtyjä eli käsitöitä lienee myös askartelut. Tai ainakin toivon, että tämä täyttää mielestänne lupaukseni. Tein pinon pakettikortteja, joista valitsin kokoelman arvottavaksi, yhteensä 11 kappaletta. Korttiarvonta siis. 

Arvonnan suoritan kotijoukkojen avuin 10.12. (jotta kortit pääsevät ajoissa paketointipuuhiin). 

Arvontaan pääset kertomalla yhden lahjan, jonka aiot tänä vuonna antaa tai toivot saavasi, erityisesti eettiset lahjaideat ilahduttavat. 

Hyppy joulukrääsään

Useammassa blogissa on kalenterit meneillään ja Joulu valloillaan (jostain syystä haluan kirjoittaa joulun aina isolla kirjaimelle, vaikka tiedän ettei niin kuuluisi tehdä). Tänään pilkahti aurinko. Huomasin esitteleväni lapsellemme tuota suurta ihmettä "katso tuolla on aurinko". Sen verran valon pilkahdusta saatiin sisälle, että otin kipin kapin kameran esille, josko vihdoin valo riittäisi sisäkuviin kamerapolollani. 

Tässä meidän joulukuun tunnelmaa.

Viime vuonna valmistamani kalenteri
on nyt jo perinteikkäästi käytössä.
Saunaperjantaille luomusaippua.

Suosikkitonttuni.
Kaarisillan (kehitysvammaisten taidekoulu)
oppilaiden tekemä. 

Huopapallot pääsi kaikki samaan naruun.
Kortit pääsevät samoin.
Ja lapsi yrittää kiskoa molempia alas. 

Tanskan joulukuusia.

Tänä vuonna joulukuusemme on pöytäversio. 

Rakkaustonttu tiiraa oven päällä.

Tämä pariskunta muutti meille viime Jouluna.
Ovat kauhean onnellisia. 

Kirkko

Viime viikon avioliittoasioiden tiimoilla uutiset rehentelevät jälleen kuinka moni on eronnut kirkosta. Ajattelin alunperin pysytellä blogissani polittiikka- ja uskontoneutraalina, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Viime viikolla otin poliittisesti kantaa, nyt puhun uskonnosta. 

Kun mieheni kanssa olimme menossa naimisiin, selvisi hänelle (itse toki tiesin maan tavat) ettemme voi mennä kirkossa naimisiin, koska hän ei kuulu kirkkoon. Kirkon jäseneksi pääsee käymällä rippikoulun ja maksamalla verot (aikuinen). Simppeliä, eikös! Mieheni siis kertasi hämmennyksissään, että maksamalla verot hän kuuluu kirkkoon. Kutakuinkin niin, mutta se rippikoulukin pitäisi käydä. Tuntui hassulta, mieheni tuntee Raamatun huomattavasti paremmin kuin minä ja on käynyt kirkossa koko pienen ikänsä. Ugandassa kirkkoon kuuluminen ei maksa veroina, mutta jokainen osallistuu oman kirkkonsa/ seurakuntansa talkoisiin, varainkeruisiin yms. toimintaan muutoin aktiivisesti kykyjensä mukaan.  

Seurustelumme alkuaikoina tutustuimme kotimaahani sen kuuluisan wikipedian kautta. M. haukkoi henkeä kuullessaan, että 75,3% kansasta kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon (2010), mutta vain noin 2% sen jäsenistä käy säännöllisesti kirkossa, 22% kansasta ei usko Jumalaan. Ugandalaisia vastaavia tilastoja etsiessä, törmäsin lukemiin, missä kerrotaan kuinka monta prosenttia kuuluu mihinkin kirkkoon: kristittyjä 84%, kirkkoon kuulumattomia on noin 0,9%. Oman kokemukseni tai mieheni kertoman mukaan on harvinaista, että joku ei kuuluisi johonkin kirkkoon ja uskoisi Jumalaan. Uskonto sen kaikissa muodoissaan on Ugandassa luonnollinen osa arkea ja juhlaa. Suomessa kirkko kuuluu monille vain juhlatilanteissa. Kummeja valitessamme M. toivoi, että kummit olisivat kristittyjä. Omat pohdinnat lähtivät siitä, ketkä nyt ylipäätänsä kuuluvat kirkkoon (neidille löytyi kyllä aivan ihanat kummit). 

Kun ihminen eroaa kirkosta, hän ilmaisee usein tyytymättömyyttään kirkon tai sen yksittäisen henkilön toimiin. Otsikoiden sensaatiohaku harmittaa minua enemmän kuin eronneiden määrä. Kirkon jäsenten määrä ei kerro uskosta juurikaan vielä mitään. Jos kirkosta voi erota polittiisin perustein tai suuttuneena yhden ihmisen kommenttien vuoksi, millä perustein kirkkoon on kuulunut? Onko kirkkoon kuuluminen ollut vain tae häistä ja hautajaisista, lupa olla kummi? Kuuluiko henkilö kirkkoon vain tavan vuoksi? Kenelle loppupelissä mieltänsä näyttää, kun eroaa? Näkemykseni mukaan kirkkoon kuuluminen on jotakin paljon syvempää. Myös seurakunnalla ja seurakuntalaisilla on merkitystä; "sielusta sieluun laulu soi". 

Eniten mina hämmentää se, että ihmiset katselevat passiivisina taustalla ikääkuin odottaen, että joku kirkon henkilö "mokaa" ja sitten voidaan taas tehdä joukkoeroamisia. Ajat ovat muuttuneet, kirkko muuttuu sen mukana, mutta kuinka paljon. Kirkon tehtävä ei ole miellyttää kansalaisia vaan "tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä edistää kristillisen sanoman leviämistä ja lähimmäisenrakkauden toteutumista. (Kirkkolaki 1:2)" Oma lukunsa onkin sitten se, miten Jumalan sanaa luetaan, tulkitaan ja julistetaan. Käykö niin, että ihmiset tulkitsevat Raamattua omien tarpeidensa sekä halujensa pohjalta eksyen oikeasta suunnasta, kuten eräs keskustelutoverini sanoi. Oikea suunta, mikä se on? 

Kukaan meistä ei voi korottaa itseään olemaan sen oikeammassa kuin kukaan toinenkaan. Jokaisen sydän ja sielu puhuu omaa kieltänsä. Voisin tiivistää tämän uskontokannanottoni samaan lauseeseen kuin poliittisen kannanottoni: Suurin niistä on rakkaus. Siltä pohjalta toivon meidän kaikkien tekevän ratkaisujamme. Kuten lastenkasvatuksessa myös tässä pätee varmasti se, että rakkaus on myös rajoja.

Joulupukki

Ei siitä kauaa ole, kun kirjoitin Joulupukille. Toivoin silloin onnea ja hyvää miestä. Ei ne aatoksi tulleet, mutta kirjeen sain keväällä. Joulupukki sanoi uskovansa rakkauteen. Tuli ne lahjatkin perässä.

Mitä pieni neiti toivoo joululahjaksi kysyttiin minulta. Niin, hänhän ei toivo vielä yhtään mitään. Minä se toivon, mieskin vähän, hän tosin hyvin vähän. M. ei toivo itselleen mitään, sanoo ettei halua kenenkään stressaavan. Minä toivon, että ensimmäinen joulu on täynnä rakkautta. Uskoohan se pukkikin siihen.

Länsimaalainen jouluhysterisointi iski mieheni tainnoksiin viime vuonna. Kesken vilkkaimman jouluilun, kysyi hän miksi suomalaiset viettävät joulua. Kyllä alkuperäinen ilosanoma on kauaksi monen joulusta kadonnut.

Jotta joulu olisi sanomansa äärellä, pyrin monin tavoin eettiseen kuluttamiseen, auttamiseen, ilon jakamiseen ja lähimmäisten huomioimiseen. Joulu on ilon juhla.

Perheemme ensimmäinen yhteinen joulu kera lapsosen koittaa pian. Mitä perinteitä haluan hänelle siirtää? Mitä omia tapoja meille syntyy? Haluammeko opettaa, että Joulupukki on mukava Joulun satuhahmo vai se kiristyskeino, jota ennen Joulua käytetään? Miten säilyttää Joulun ilo lapsella ilman, että se keskittyy vain jokatuutista tuleviin lahja-asioihin? Voiko lelukirjan postilaatikosta tuloa mitenkään välttää?

Odotus, se on luvan kanssa alkanut. Ensimmäisenä adventtina joulukoristelaatikot saa tuoda sisälle ja valot saa loistaa kirkkaasti. Avasimme neitosen kanssa meidän ensimmäisen yhteisen luukun. Ihan koko elämän ensimmäisen luukun, siellä oli kynttilä.