Imetys

Minun ja pirpanan yhteiselle maitotaipaleelle on mahtunut monenmoista. En lähde kertomaan koko imetystarinaamme (se tuskin ketään edes kiinnostaa), mutta sen voin kertoa, että ihan ongelmaton taipaleemme ei ole ollut. Raskaana ollessa en pelännyt synnytystä, pelkäsin että imetys ei onnistu. Vauvalehdissä on paljon tarinoita "miten imetys ei onnistunutkaan" ja korvikemarkkinat ovat valtavat. Neuvolantädille kuitenkin sanoin, että olen päättänyt, että imetys onnistuu. Nyt kun katson taaksepäin, huokaisen syvään, monta kuoppaa on hypitty yli. Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut ohjeita ja tietoa selvitä imetyshaasteista ja ollut onnekas, että imetystaipaleemme on jatkunut näin pitkään.

Minut yllätti täysin, miten paljon totaalisen väärää tietoa ihmisillä vielä imetyksestä on ja erityisen järkyttynyt olin siitä, että myös neuvolasta tai erikoissairaanhoidosta voi saada harhaanjohtavaa tietoa. Haluan antaa suuren jättiläiskokoisen kiitoksen miehelleni, joka on alusta asti kannustanut minua kaikin tavoin imetykseen. Lisäksi imetysmyönteinen ystäväpiirini on sekä tukenut että antanut paljon käytännön vinkkejä ja ohjeita pulmatilanteissa. Erään ystäväni vinkki hakea tietoa Imetyksen tuki ry:n sivuilta on ollut kultaakin kalliimpi. Suosittelen kaikille imetykseen tukea ja tietoa kaipaaville (tai heidän läheisilleen), joko Maitolaituria tai facebookin Imetyksen tuki ry:n ryhmää. Sieltä saa vastauksen kutakuinkin kaikkeen imetykseen liittyen. Paljon tietoa löydät myös täältä. Muutaman asian haluan imetyksestä nostaa esille (kaikki faktatieto poimittu Imetyksen tuki ry:n sivuilta), koska ilman näitä tietoja olisin itse ollut aivan hukassa. Korostan vielä, että ymmärrän äärimmäisen hyvin, mikäli kokonaistilanne on saanut äidit valitsemaan imetyksestä luopumisen ja muistutan, että imetys ei tee kenestäkään hyvää äitiä. Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska koen imetyksen niin hienona asiana ja soisin sen ilon kaikille

Lähestulkoon kaikkien naisten on mahdollista imettää, vain muutamalla prosentilla kaikista naisista on se tilanne, että mm. rintarauhaskudoksen vähyydestä ja kypsymättömyydestä johtuen rinnat eivät muodosta maitoa. Kuitenkin lähes kaikilla naisilla on fysiologisesti mahdollista rintojen muodostaa maitoa, vaikka täysimetys ei ehkä onnistuisikaan.

Maito ei lopu. Maitoa tulee kun sitä tilataan, jos sitä ei tilata, sitä ei tule. Tilaajana on imevä lapsi. Mitä enemmän lapsi imee, sitä enemmän on tilausta. Lääkärin suusta kuulin tuossa taannoin legendaarisen "kohtahan sinun maito loppuu" -lauseen. Maidon tuotantotehdas ei mystisesti yht'äkkiä kuukausien imetyksen jälkeen lopeta toimintaansa. Maidon herumista voi tehostaa monin eri keinoin. Itse join imetyksen alussa Imetysteetä, rauhoitin imetystilanteet, olimme paljon ihokontaktissa ja noin ylipäätänsä käytin imetykseen paljon aikaa. 

Nykytiedon valossa vauvoille kehotetaan antamaan rintaa silloin, kun hän sitä kaipaa. Entisajan suosituksen imetyksen rytmittämisestä ovat auttamatta vanhanaikaisia ja lapsentahtisuus  on lapsen kannalta parasta. Oman lapsen kohdalla tiedän, että hän kaipasi usein rintaa myös lohdukseen, vaan kukapa ei sitä haluaisi antaa kipuilevalle, itkevälle lapselleen. 

Imetysdietti ei ole raskasta eikä tuskaista. Minä olen tehnyt tietoisen valinnan, että haluan imettää vielä lastani, mutta se vaati ruokavalioni muokkausta. Lapsen oireiden huomattavan suuri väheneminen/ loppuminen on paras palkinto, mitä imetysdietti voi tuottaa. Se, että saan vielä imettää, koska löysimme ne aineet, jotka hänelle ei sovi, on antanut minulle lisäkuukausia nauttia imetyksestä ja suoda se ilo lapselleni. Muistutan myös, että ruokavalio on minulle väliaikainen, elämän mittaisella matkalla erittäin lyhytaikainen. Uskokaa tai älkää, myös viljaton-soijaton-maidoton (hitsi lupasin etten käytä tuota termiä enää) voi herkutella ja syödä hyvin. 

Kiinteät ruuat eivät vaikuttaneet kasvukäyriin meidän kohdalla millään tavalla. Neitomme käyrät ovat aaltoilleet siellä miinuskäyrillä koko hänen elämänsä ja monen ajatuksissa varmasti oli, että kiinteät saavat painon nousuun. Neiti aloitti kiinteät 4kk:n iässä, mutta käyrät sen kun miinusta vilkkuivat (ja vilkkuvat edelleen). Alkutaipaleella sanoi neuvolanlääkäri, että lapsi nälkäänsä itkee, antakaa korviketta (kerta kokeiltiin, ei kokeiltu toiste). Viime viikolla sanoivat, että hyvin kasvaa omalla käyrällään ja allergiaahan tuo on. Sanoivat myös, että hyvä kun imetät, jos vain jaksat, se on parasta lapsellesi (pakko myöntää, että tuo tuntui hyvältä kuulla). Onneksi on äidinvaistot ja itsepäinen luonne. Muistutettakoon, että lapsen tärkein ravinnon lähde ensimmäisen vuoden aikana on maito, WHO:n suosituksen mukaan imetystä olisi suositeltava jatkaa 2-vuotiaaksi asti. 

Miksi imetyksestä kirjoitan, miksi sitä liputan? Imetys on kaikista haasteita huolimatta minusta ihanaa (yritin keksiä pitkään parempaa sanaa tähän, mutten keksinyt). Kuten moneen kertaan tullut esille, on meidän suloisuus ollut suuritarpeinen vauva. Yöunet ovat vasta viimeisen kuukauden aikana alkaneet olla jokseenkin inhimillisiä (hän nukahtaa melko kivasti, herää noin 3-7 kertaa yössä vaatien pari silitystä ja tutin suuhun). Ensimmäiset kuukaudet hän itki kutakuinkin kokoajan hereillä ollessaan ellei hänelle tarjottu lohtua, kantamista, reputtelua, tissiä. Niin, sitä tissiä. Olen saanut suurta iloa ja onnistumisen kokemusta siitä, että on ollut imetys tässä kokoajan helpottamassa, tuomassa ravintoa, lohtua, turvaa ja rauhaa lapselleni. En myöskään tiedä miten olisin fyysisesti jaksanut ilman imetyshormoneja, jotka pitivät jotenkin pystyssä. Imetys on tuntunut minusta luonnolliselta ja oikealta. 

En voi tarpeeksi kiittää ja kumartaa kaikki minua auttaneita ja neuvoneita. Äidit ovat usein kovin herkkiä kuulemaan krittiikkiä tai vihjailuja. Kenenkään äidin ei pitäisi kuulla kummasteluja "riittääköhän maitosi", "tuleeko sieltä varmasti maitoa", "taasko sä imetät", "koska sä lopetat ton". Ikävät kommentit eivät edistä lapsen ja äidin hyvinvointia eikä imetyksen sujumista. Tiedän tarinoita, joissa imetys ei ole onnistunut lainkaan, koska toivottua tukea/ apua ei ole ollut tarjolla. Toivonkin, että jokainen tämän lukenut osaa kannustaa sitä lähipiirin äitiä, joka tuskailee imetyksen kanssa tai muistaa itse imetyksen pulmien keskellä mennä oikeisiin paikkoihin hakemaan neuvoja. Hankalistakin imetyspulmista voi päästä eteenpäin ja saada vielä monia ihania imetyshetkiä pienoisen kanssa, jos niin toivoo. 

Tähän voit kuvitella jonkun suloisen myönteisiä 

ajatuksia herättävän kuvan.