Näkymiä ikkunoilla

Tuijotan naapuritalon ikkunaremonttia (en tiedä, miksi tuijotan sitä joka päivä kauan) ja kauhistelen ettei tuon värisiä ikkunoita voi laittaa, ei pliis ainakaan meille. Pohdin tulevaa ikkunaremonttiamme ja kiroan sen ajankohtaa, mikä ajoittuu laskettuun aikaan. Sitten saan uutiset kaukaa, siellä ikkunat on pistetty paskaks. Vuokralainen menettänyt hermonsa. Maailma, miten jaksat yllättää minut kerta toisen jälkeen.  

 

Eilen olin kokouksessa, missä puhuttiin mm. kehitysmaiden tilanteesta ja mikä auttaisi. Minä mietin miten autan meitä. Kokouksen jälkeen ostin joululehden. Kaukopuhelussa itkin. Rikotut ikkunat sotkee taas suunnitelmia.

 

- Miten me selvitään?

- Pysy vahvana, joohan!
- En todellakaan pysy, mä en enää pysy. Mä en, mä en, mä en!!

- Raparperi tarvii sua nyt.

. Mä tiedän.

 

Tämä on meidän elämää. Kaikesta huolimatta asiat on ihan hyvin. Suhteellisuusteoria auttaa aina: Asiat voisi olla paljon huonomminkin.

En keksi tilanteessa muuta ratkaisua kuin laittaa omatekemät uunituoreet villasukat jalkaan, jatkaa raivaustyötä vaatehuoneessa ja ommella lahjapusseja. Sanovat, että järjestys omassa ympäristössä helpottaa pään kaaosta. Sinällään erittäin otollinen aika siivota koko koti.