Räkäpään sokerijuttu

Olen ollut koko alkuviikon flunssassa. Käyttänyt villasukkia ja levännyt kotona. Tänään raahauduin silti raskauteen liittyvään sokerirasituskokeeseen. Ei olisi pitänyt.

 

Itse rasitusprosessi alkoi 12h paastolla ja päättyy sairaalan labrassa kolmeen verikokeeseen tunnin välein ja ei-niin-maukkaan sokerilitkun juomiseen. Välissä olo oli sen verta heikko, että päätin levätä käytävällä olevalla pedillä. Nukahdin välittömästi ja heräsin omaan uniääneen, mikä on jotenkin aina yhtä nöyryyttävää.

Kiittelin maailmaa, kun vihdoin pääsin kotiin tuolta sairaalareissulta. Soitin kaukopuhelun. Ensi viikolla ehkä viimein jotain hyvänlaisia uutisia sen suhteen, että M. pääsisi tänne. Mutta, mutta uutta jo jonossa. Voi olla, että myöhemmin kun Raparperi jo maailmassa on edessä uusi Ugandan pitkä komennus (ei se oikeasti ole komennus, mutta välttämättömyys) ... Huoh ja voi taivas.  Ehkä keksimme keinon siihen mennessä. M. neuvoi olla ajattelematta asiaa tänään. En ajattele, ajattelen jotain ihan muuta.

 

Tuon puhelun jälkeen soi puhelin. Neuvolasta soitettiin ja todettiin kovin hätäisen oloisesti, että sinne pitäisi mennä pian ja heti aloittaa mittaukset, arvot koholla. Yritin saada itselleni tolkkua ja ymmärrystä kysyen tarkoittaako mittaukset piikkiä ja verta, joiden ylin ystävä en ole koskaan ollut. Neuvolantäti vastasi, että näin on, ensiksi kuusi päivää putkeen mittauksia kotona. "Kotona??" toistin hänelle ja kertasin vielä, että joudun siis tekemään tämän yksin kotona. Jatkokysymykseksi esitin selviääkö sen kuuden päivän jälkeen onko minulla raskausdiabetes. "Kyllä sulla on se nyt."

 

Seikkailin epätietoisena netissä, soitin tärkeimmille puhelut ja koitin saada selkoa mistä on kyse. Olen ymmälläni. Koko homma tuntuu ihan hullulta. Mikä ihmeen raskausdiabetes?

 

Hetken päästä soitetaan uudelleen neuvolasta. Olivat siellä pohtineet yhdessä, että flunssa saattaa nostaa arvoja. Antoivat minulle kaksi vaihtoehtoa. Joko menen heti huomenna neuvolaan ja saan kotihoito-ohjeet sekä välineet tai teen flunssasta toivuttua uuden rasituskokeen viikon-kahden päästä. Päädyimme M.:n kanssa kakkosvaihtoehtoon.

 

Sain hetki sitten kuvia Ugandasta niistä rikotuista omaisuuksista ja ikkunoista, mitä M. joutuu kaiken kukkuraksi nyt selvittelemään. Jotenkin tuntuu, ettei tässä osaa enää muuta kuin nauraa. Kuinka paljon myrskyjä ja tuulenpuuskia tässä keinutellaan ennen kuin voidaan taas hetki kellua seesteisillä vesillä.

 

Mökkiranta syystuulessa.

Niili, Uganda.