Jotkut teistä ehkä kerkesivät lukemaan minun ja lapseni ruisleipätilanteesta sekä kukkaruukusta olohuoneen pöydällämme. Kävi niin, että postauksen jälkeen kävin aiheesta keskustelua kahden eri ihmisen kanssa. Sopivalla keskusteluvirityksellä sain kehitettyä itselleni mehevän ajatuksen, että olen toiminut äitinä totaalisen väärin. Tai vaikka olisinkin omasta mielestä toiminut oikein, kukaan ei varmasti ymmärrä minun näkökantaani siitä, miksi kukkamaljakko voi olla pöydällä, vaikka se kerran kaatuisikin. Varmuuden maksimoimiseksi poistin koko tekstin, etten nyt ainakaan niin pöllö sentään ole, että julkisesti myönnän toimineeni väärin.
"Aika nopeesti poistit sun blogitekstin :)" luki viestissä, jonka sain.
Tapahtuu keskustelua ja tapahtuu lisää jutustelua. Alkaa jo naurattaa.
- Me nyt puhutaan kukkamaljakosta.
- Niin joo, aika pieni asia.
- Eikä sillä oikeasti ole mitään väliä.
- No ei niin.
Voihan helskura. Voikohan sitä tekstiä enää palauttaa. No ei voi, sillä minähän kiivastuksissani poistin sen. Delete on joskus huono vaihtoehto, jos on tunteen kuohussa.
Taisin olla herkillä kuin kukat maljakossa.
Äitiys on herkkä asia. Sanoisin jopa, erityisherkkä.
Rajat ja rakkaus, siinä parhaat ohjeet kasvatukseen. Usein olen lukenut, että lasten vuorovaikutus, ymmärrys, oppiminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa, että pidä vaan maljakot pöydillä ja kukat kukkaruukuissa. Ja välillä voi käydä maalla hakemassa maalaisjärkeä.
VastaaPoistaNoilla mennään. :)
PoistaVitsi kun just saatiin se viisumi isoon kaupunkiin, oliskin vissiin ollut tarvetta mennä maalle ;). Haha. Kesää kohti linnunlauluun.
Mustakin on kyl vähän sääli että sä poistit sen :D Siinä oli hyvät ne kysymykset. Milloin se kasvatus alkaa jne. Niitä aina välillä miettii kun yritän epätoivoisesti vääntää jostain että "ei, et saa lisää maitoa ENNEN. KUIN. OLET. SYÖNYT. TÄMÄN." ja lapsi on ihan että joo joo, PAITOO!
VastaaPoistaKöhöm, kiivaasta luonteesta kärsii koko blogi ... :D.
PoistaEiköhän näitä kasvatusaiheita riitä vastaisuuteenkin ;).
Paitoo!!
Tästä vois kyl kehittää jonkin termin, "Kukkamaljakkokeskustelut". YOU AND I KNOW WHAT THAT MEANS. :D
VastaaPoistaEnää ei ole kukkahattutätejä, on kukkamaljakkoäitejä :D :D :D
PoistaEikä, mie en ehtinyt lukea! :D Olet supermutsi jos pidät kukkaruukut pöydällä, itse olen mennyt helpoimman kautta ja nostanut joitain juttuja talteen.
VastaaPoistaLupaan, että vastaavaa luvassa jossakin vaiheessa taas.
PoistaJos lapsi olisi ihan kokoajan niiden kimpussa, en minäkään jaksaisi, mutta melko kivasti menee, niin en ole luovuttanut. SIis niiden maljakkojen suhteen. :)
En kerinnyt lukea postaustasi. Mutta meilä ainakin on aikalailla normaalit asiat esillä niin kuin oli ennen lastakin. Neiti 8,5 kk kyllä tutkii joka paikan mutta meillä myös käytetään ei sanaa, jos on sellainen asia mitä ei saa ottaa pois hyllyltä tai pöydältä tms. Neiti jo kyllä ymmärtää että kaikkeen ei saa koskea, vaikka joskus joutuukin hiukan useammin sanomaan asioista hänelle. Välillä neitiä harmittaa kun ei saakaan vaikka vetää äitin valokuva-albumeita pois mutta pääasiassa neiti vain vaihtaa tutkimusretkensä toisaalle. Rajat ja rakkaus <3 t. Anna ps. Ensimmäisen kerran nyt kommentoin, mutta olen jo lukenut pidempään juttujasi.. Minullakin suomalais-afrikkalainen perhe
VastaaPoistaKiva kuulla, etten ole ainut tämän asian kanssa. :)
PoistaMeilläkin ensin joutui sanomaan useasti ei, mutta ajan kanssa kiinnostus niihn laski. Monet asiat saaneet olla täysin rauhassa, mm. valokuva, yksi kasvi, valokuva-albumit, mutta kestosuosikki sellanen lasinen vitriini kyllä meni turvaan ettei hajoa. :D
Ja sitten vielä kiitos kun kommentoit, tosi kiva saada kuulla että näitä tekstinpätkiä lukee sellaisetkin, kenestä en ole aiemmin kuullut. Mukavaa kun olet matkassa mukana. :)