Viime viikolla kävimme näyttämässä lapsellemme ratikoita ja ihmisvilinää sekä viemässä nivaskan papereita viisumikeskukseen. Päätin kirjoittaa tämänkin askeleen melkoisen tarkasti, jos vaikka joku joskus harkitsee tällaiseen viisumihauskuuteen ryhtymistä. Lisäksi haluan tehdä näkyväksi minkälaista afrikkalaisen matkustaminen on viikon lomamatkalle Lontooseen.
Helsingin toimistoon viedyt paperit:
- maistraatin englanninkielinen virkatodistus
- tiliotteet viimeisiltä kuudelta kuukaudelta (onneksi pankin sivut olivat englanniksi)
- palkkatodistus (piti pyytää työnantajaa erikseen tekemään englanniksi)
- tuore passikuva
- todistukset lapsen ja minun passeista (tämä ei ole välttämätön, mutta veimme)
- tulostettu hakemus (15 sivua)
- tulostettu ajanvaraus viisumitoimistoon
- passi
Ohjeistuksessa sanottiin, että kaikki lisäinformaatio tai hakemusta tukevat paperit voi liittää hakemukseen. Me emme jaksaneet edes ajatella mitään ekstraa (paitsi passikopiot).
Menimme paikalle hyvissä ajoin. Respan nätit tytöt käskivät tulla takaisin tasan klo 12 ja odottamaan ulkona. Kadulla odottamisesta tuli melko vähäpätöinen ja pieni olo. Lisäksemme kadulla odotti noin viisi muuta hakijaa, joista yhdellä oli mukana perheenjäsen (tulkkina). Vakavailmeinen pukuun sonnustautunut britti kutsui meidät sisälle, jolloin kaikki lähtivät marssimaan kiltisti jonossa portaita toimistoon. Me sähläsimme onnistuneesti rattaiden kanssa, jolloin ryhmä oli jo hävinnyt kerrokseen x. Hissin infotaulusssa ei näkynyt virastosta mitään tietoa, itselle iski nanosekunnin panikointi. Alakerran respan tytöt (anteeksi naiset) soitti toimistoon, josta virkailija saapui avaamaan meille oven.
Odotushuoneesta tuli mieleen elokuva, mutten tiedä mikä. Koruton, hiljainen, jopa vähän kiusallinen.
"Next one please."
Olimme viimeiset.
Virkamies otti paperit, pisti ne nippuun ja käski odottamaan sormenjälkien ottamista. Kysyi kuinka vanha kuva on. Syynäsi miestä, kuvaa ja passikuvaa. Ei kysynyt mitään muuta. Ei hymyillyt, ei vaikka pirpana teki temppuja ja minä yritin olla mukava.
Sormenjäljet otti toinen pukumies.
"You can go now."
Nyt odotamme.
Tilille oli ilmestynyt väärän viisumin rahat takaisin. Hyvä. Tosin kun miinustaa puhelut, virkatodistukset, matkan Helsinkiin ja luottotilin kulut, ollaan tässä silti miinuksen puolella. Mutta oletan, että itse matkalla kaikki kääntyy vahvasti plussan puolelle!
Tähän voit kuvitella kuningattaren kuvan vilkuttamassa.
Sisulla vaan eteenpäin!
VastaaPoistaLähetin muuten sinulle postia sähköpostiosoitteeseen, jota käytit aikaisemmin, onkohan se vielä voimassa eli oletko saanut viestini.
Suomalais-ugandalaisella sisulla :).
PoistaHei voi ei. Sähköpostiosoite on muuttunut. Enkä enää mitenkäänpäin saa sitä vanhaa auki, en muista osoitetta enkä edes salasanaa... :(.
Mutta jatkokirjoitus: kävin juuri tarkistamassa blogiin liitetyn osoitteen ja sieltähän minä postin löysin. Hämmentävää. Mutta hyvä, että löytyi. Vastaa ihan juurikin pian. :)
Melkoista kyykyttämistä :(
VastaaPoistaSanos muuta. Onneksi kyykystä pääsee myös ylös! :D
PoistaEnpä ois tämmöistä osannut kuunapäivänä arvata, viikon reissu ja kauhee paperihärdelli.
PoistaEi käy tylsäksi! :D
PoistaJa saipahan pirpana nähdä ratikoita ... :D :D :D
Ruotsissa saatiin sentään odotella sisätiloissa. :P No onpahan tuokin kokemus. Nyt vaan sitten reissua suunnittelemaan ja odottelemaan. :) Milloin viisumipäätös tulee? Ja kuten eräs viisas kommentoi blogissani, kummasti ne ikävät asiat ja vastukset sitten unohtuu, kun päämäärä on saavutettu. ;)
VastaaPoistaEi mitään käsitystä. Sivuilla arvioidaan muutamaa viikkoa, mutta olen kuullut tapauksen kahdesta kuukaudestakin. Että mene ja tiedä. :/
PoistaJa kyllä täällä matkasuunnitelmia tehdään, että kovasti ollaan myötämielisiä :D.