keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Räkäpään sokerijuttu

Olen ollut koko alkuviikon flunssassa. Käyttänyt villasukkia ja levännyt kotona. Tänään raahauduin silti raskauteen liittyvään sokerirasituskokeeseen. Ei olisi pitänyt.
 
Itse rasitusprosessi alkoi 12h paastolla ja päättyy sairaalan labrassa kolmeen verikokeeseen tunnin välein ja ei-niin-maukkaan sokerilitkun juomiseen. Välissä olo oli sen verta heikko, että päätin levätä käytävällä olevalla pedillä. Nukahdin välittömästi ja heräsin omaan uniääneen, mikä on jotenkin aina yhtä nöyryyttävää.

Kiittelin maailmaa, kun vihdoin pääsin kotiin tuolta sairaalareissulta. Soitin kaukopuhelun. Ensi viikolla ehkä viimein jotain hyvänlaisia uutisia sen suhteen, että M. pääsisi tänne. Mutta, mutta uutta jo jonossa. Voi olla, että myöhemmin kun Raparperi jo maailmassa on edessä uusi Ugandan pitkä komennus (ei se oikeasti ole komennus, mutta välttämättömyys) ... Huoh ja voi taivas.  Ehkä keksimme keinon siihen mennessä. M. neuvoi olla ajattelematta asiaa tänään. En ajattele, ajattelen jotain ihan muuta.
 
Tuon puhelun jälkeen soi puhelin. Neuvolasta soitettiin ja todettiin kovin hätäisen oloisesti, että sinne pitäisi mennä pian ja heti aloittaa mittaukset, arvot koholla. Yritin saada itselleni tolkkua ja ymmärrystä kysyen tarkoittaako mittaukset piikkiä ja verta, joiden ylin ystävä en ole koskaan ollut. Neuvolantäti vastasi, että näin on, ensiksi kuusi päivää putkeen mittauksia kotona. "Kotona??" toistin hänelle ja kertasin vielä, että joudun siis tekemään tämän yksin kotona. Jatkokysymykseksi esitin selviääkö sen kuuden päivän jälkeen onko minulla raskausdiabetes. "Kyllä sulla on se nyt."
 
Seikkailin epätietoisena netissä, soitin tärkeimmille puhelut ja koitin saada selkoa mistä on kyse. Olen ymmälläni. Koko homma tuntuu ihan hullulta. Mikä ihmeen raskausdiabetes?
 
Hetken päästä soitetaan uudelleen neuvolasta. Olivat siellä pohtineet yhdessä, että flunssa saattaa nostaa arvoja. Antoivat minulle kaksi vaihtoehtoa. Joko menen heti huomenna neuvolaan ja saan kotihoito-ohjeet sekä välineet tai teen flunssasta toivuttua uuden rasituskokeen viikon-kahden päästä. Päädyimme M.:n kanssa kakkosvaihtoehtoon.
 
Sain hetki sitten kuvia Ugandasta niistä rikotuista omaisuuksista ja ikkunoista, mitä M. joutuu kaiken kukkuraksi nyt selvittelemään. Jotenkin tuntuu, ettei tässä osaa enää muuta kuin nauraa. Kuinka paljon myrskyjä ja tuulenpuuskia tässä keinutellaan ennen kuin voidaan taas hetki kellua seesteisillä vesillä.
 
Mökkiranta syystuulessa.

Niili, Uganda.
 
 
 

14 kommenttia:

  1. Hei, siinä kokeessa ei saisi nukkua välissä, se voi kans sotkea arvoja. Valvo ensi kerralla, vaikka se ihan kamalaa onkin. Nimim. been there done that...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi tavaton. Sh ihan osottamalla osoitti pedin mulle. Ensi kerralla otan seuraneidin mukaan pitämään mut valveilla ... Niin ja menen terveenä. :)

      Poista
    2. Joo kyllä mullekin näytettiin peti mutta korostettiin että ei saa sitten nukahtaa... Se olo valveilla ollessa oli kyllä erittäin kamala. Sitten Watson alkoi potkia sokerista hysteerisenä ja sain nauraa sille :D

      Poista
    3. Kiitos tiedosta. Antoi hieman toivoa. Epätoivoissani yrittänyt etsiä aiheesta tietoa, mutta internet on niin mahoton paikka, että huh ja hui. Katsotaan mitä kahden viikon päästä sanoat, sitten olemme viisaampia. :)

      Poista
  2. Voihan stressi, ja nuhakin vielä päällä. Koita ottaa rennosti vain, eiköhän se siitä selviä :) Flunssa saa aina kaiken näyttämään vähän mutkikkaammalta. Villikset jalkaan ja peiton alle raparperin kanssa vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rennommin sanottu ku tehty ;). Toivotaan, että se flunssa sai ne tuloksetkin näyttämään mutkikkailta..
      Vaan onhan tästä muutkin selvinneet. Pakko meidänkin.

      Hymyt sinne.

      Poista
  3. No mutta miten siellä nyt voidaan?

    Aurinkoa, valoa, napakkaa horisonttia ja banaanileipää,
    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun välität.
      Vointi flunssan suhteen palautunut kutakuinkin. Ikävöinti- ja diabeteshuolet vielä verottaa voimia, mutta ei niin etteikö jaksaisi hymyillä esimerkiksi ajatukselle auringosta, valosta, horisonteista ja banaanileivistä. :)

      Ihanaisia päiviä sinne!!

      Poista
    2. Sinut on haastettu, (jos innostaa tällainen turhake).

      http://www.lottaghanassa.blogspot.com/2013/11/haaste-11.html

      Poista
    3. Kiitos haateesta, otan sen vastaan ja vastaankin. :)

      Poista
  4. Mulla oli raskausajan diabetes. Pysyi hyvin kurissa ruokavaliolla. Kyllä siitä selviää, jos sulla on se :) Muistan kyllä miten aluks pelotti ja harmitti. Vauva painoi syntyessään 3100g, eikä sokerit heitelleet syntymän jälkeen. Toivotaan et flunssan takia sulla ois kuitenkin väärä hälytys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että muillakin ollut (ilmeisesti viime vuonna 12,5% raskaana olevista todettiin se). Ja tietty se, että siitä voi selvitä.
      Ehkä se säätäminen niiden mittailujen kanssa ärsyttää. Ja toki joulun aikaa ruokailujen kyttääminen. Muuten tässä syödään terveellisesti eniveis ja liikutaan, että sen suhteen ei pitäisi olla hankalaa. Katsotaan mitä sanovat ensi viikolla.

      Poista
  5. Vuoria ; mutkia ja heiluvia vesiä mutta onneksi aina välillä tyyntä ja hetki tasaistakin :-)
    Ja lohtu ; jouluruokahan tehdään melkein kasviksista eli terveellistä :-)
    Porkkanoita ,lanttua ,perunoita;;punajuuria ..
    Noh , ei muisteta niitä kermoja ja voita ja ehkä VÄHÄN muuta ei niin terveellistä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkkä tasainen maasto ja vesi vailla tuulta olisi lopulta aika tylsää ... :)

      Jouluna saan kuulema ilmn huonoa omaa tuntoa elää niinku jouluna eletään. :D. Ha.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)